The Gravediggers on Dublinin janoisten haamujen kantakuppila – Katso video!

Hautausmaan naapurissa seisova John Kavanagh ”The Gravediggers” on paitsi haudankaivajien myös heidän asiakkaidensa suosima pubi. Väkeä siellä on kellon ympäri – erityisesti sulkemisajan jälkeen, kun valot on sammutettu.

Teksti, kuvat ja video: Miikka Järvinen – Seura.fi 24.3.2018 

Kuka saa päähänsä perustaa kapakan hautausmaalle? John Kavanagh’n mielestä ajatus oli loistava. Nykyisin Dublinin kaupunkiin kuuluvan Glasnevinin hautausmaanympäristö oli peltojen täplittämää ja harvaan asuttua maaseutua, kun John avasi nimeään kantavan pubin vuonna 1883.

Dublin-kummitukset-7692
Glasnevinin hautausmaan portilta on kymmenisen askelta Gravediggersin ovelle.

185-vuotiaan pubin sisustus on ruskeaa puuta ja nahkaa, tyyliltään vanhahtava, mutta ei yhtä vanha kuin itse kuppila.

Lauantai-iltana ruokasalin puoli on täynnä. Mallastuotteiden nauttimiselle pyhitetyn vanhan puolen täyttää asiakkaiden korvia huumaava puheensorina.

Porukka tuntuu olevan iloisessa nousussa. Gravediggersiin ei tulla mököttämään eikä murehtimaan.

Kuppila kuuluu jo seitsemännessä polvessa Kavanagh’n suvulle. Nykyisin sitä pyörittävät sisarukset AnneCiaranAnthony ja Niall Kavanagh yhdessä äitinsä Kathleenin kanssa. Perheen isä Eugene nukkui pois pari vuotta sitten.

Miesten puoli ja naisten puoli

Silmiinpistävintä pubissa ovat miltei aikuisen korkuiset väliseinät, jotka jakavat tilan osiin. Lokerosta toiseen kuljetaan notkeasti heiluvien saluunaovien kautta. Entisaikaan väliseinillä erotettiin huonosti keskenään toimeen tulevat seurueet toisistaan – ja miehet naisista.

”Tällä puolella istuivat naiset, jotka eivät saaneet oleskella yhdessä miesten kanssa varsinaisen pubin puolella. Tuolla reunalla toimi sekatavarakauppa. Baaritiski oli tuossa,” Ciaran Kavanagh kuvailee Gravediggersin vanhaa pohjapiirustusta.

Viktoriaanisen (1837-1901) ajan pubeissa oli tapana, että tilat jaettiin erillisiin alueisiin, koska ihmiset nyt vain halusivat istua erillään

”Täällä ei aluksi ollut muuta kuin peltoa ja pari maatilaa. Pubi on ollut perustamisestaan vuonna 1833 lähtien perheemme omistuksessa, 185 vuotta,” Ciaran jatkaa.

John Kavanagh The Gravediggers
Korkeat väliseinät ulottuvat baaritiskille asti. Ne helpottavat keskustelua kaverin kanssa pubissa, jonka asiakkaiden äänenvoimakkuus nousee illan mittaan korkealle.

The Gravediggers on kummitusten kantabaari

Lempinimen The Gravediggers pubi sai aikoinaan siitä, että käytännössä samalla tontilla sijaitsevan Glasnevinin hautausmaan haudankaivajat tapasivat käydä siellä kaljalla töiden jälkeen, kuten myös työpäivän aikana.

Haudankaivajilla on osuutensa myös pubin kuuluisimmassa kummitustarinassa. Silminnäkijänä oli Kavanaghin sisarusten isä Eugene.

”Pubin suljettiin lauantaisin aikaisin, jotta haudankaivajat saadaan sunnuntaina ajoissa töihin. Isä saatteli porukkaa ulos, mutta joku sanoi, että tuolla nurkassa istuu vielä yksi kaveri Guinness edessään. Isä sanoi, että ei siellä ketään ole, te kaksi olette viimeiset”, Ciaran kertoo.

Haudankaivajat olivat nähneet takanurkassa istuneen miehen, jolla oli vanhan ajan tweedpuku, taskukello vitjoineen, pieni terävä leukaparta ja pyöreät silmälasit. Kuvauksen perusteella henkiherran pukeutumistyylin pääteltiin olevan edvardiaaniselta ajalta (1901-1914).

Dublin-kummitukset-7712
Tämän pöydän ääressä haudankaivajat näkivät edvardiaanisen ajan herrasmiehen istumassa. Henkiherra istui samassa kohdassa kuin Annen vieressä istuvan pariskunnan nainen.

Räyhähenki vetää kummitustutkijatkin takahuoneeseen

Pubin selittämättömistä tapahtumista alkoivat kiinnostua kaiken maailman kummitustutkijat, joista oli yhtäkkiä tullut todella suosittuja.

”Meediot ja radioasemat ottivat isäämme yhteyttä. Eugene oli henkimaailman jutuissa enemmän kuin meidän muu perheemme,” Ciaran paljastaa.

Erityisen aktiivista henkimaailman toimintaa meediot väittivät löytäneensä pubin takahuoneesta, joka on talon vanhinta osaa.

Anne Kavanagh kertoo kummitustutkijoiden laitteiden menneen sekaisin vanhalla käytävällä, jossa kuulemma liikkui levoton sielu, joka ei saanut rauhaa.

”Haluatko että näytämme sinulle tämän paikan. Ei ole pakko, mutta jos haluat,” Anne ehdottaa.

Katso video Gravediggersin riivatusta takahuoneesta:


 

Haamulle maistuu hapan

Sisarusten isä Eugene on kutsunut kummitustutkijat härveleineen kartoittamaan myös pubin puolella aistittua aineetonta läsnäoloa.

Sieltä löytyi toisenlaista meininkiä kuin kellarista. Meediot piirtelivät ja yrittivät aistia henkiolentojen läsnäoloa laitteillaan.

”Kaksi meediota tuli tänne yöllä ja isä pyysi heitä piirtämään, mitä he näkivät. He olivat toisistaan tietämättä piirtäneet saman henkilön kuvan. Isä kiipesi yläkertaan ja kaivoi esiin isoisämme kuvan ja kysyi, onko se heidän mielestään sama henkilö. Kyllä, se oli esi-isämme John Kavanagh,” Ciaran kertoo.

Toinen meedioiden paikallistama hahmo oli nimeltään Chuckie, joka oli kuulemma hiljainen kaveri niin kauan, kunnes sai kiduksiinsa muutaman viskin. Sen jälkeen hänestä tuli äänekäs vitsailija.

”Chuckien tunsivat myös muutamat perheet, joilla oli tapana käydä kaljalla täällä. Isämme oli todella sisällä näissä jutuissa. Minä itse en ole koskaan nähnyt täällä mitään, mutta uskon, että täällä on jollain tavalla paljon energiaa. Sen tuntee, kun tänne tulee yöaikaan,” Ciaran jatkaa.

Entä tunsivatko Ciaran ja Anne mitään erikoista takahuoneessa? Siellä, jossa meedioiden mukaan liikkuu levoton henkiolento?

”No hitto, minä kyllä tunsin!” Ciaran vastaa.

”Ja minä!” Anne lisää.

Joulun henget kokoontuvat

Pubi on suljettu joulupäivänä, jolloin Kavanagh’n perhe istuu yläkerrassa yhteisen pitopöydän ääreen.

John Kavanagh The Gravediggers
Unohtakaa Dublinin keskustan Temple Bar ja turistijuottolat. Gravediggers on aito perinteinen irlantilainen pubi.

”Jonkun pitää aina tulla alakertaan hakemana jäitä, viiniä tai olutta, mutta kukaan meistä ei halua tehdä sitä. Paikka on pimeä ja täytyy kääntää valot päälle. Silloin tuntuu kuin täällä olisi joku. Sen läsnäolon voi tuntea kylminä väreinä, vaikka täällä ei ole ketään. Itse olen tuntenut sen monta kertaan,” Anne kertoo.

Läsnäolon tunne ei Annen mukaan pelkoa vaan aavistus siitä, että joku on täällä ja katsoo.

”Nytkin, kun puhumme, tunnen että tuossa meitä vastapäätä voisi istua joku. Tunnen läsnäolon, vaikka tämä paikka on täynnä ihmisiä. En osaa tätä sen paremmin selittää,” Anne kuvailee.

Niinpä, istumme Annen ja Ciaranin kanssa entisellä naisten puolella, joka on nykyisen baaritiskin viereistä henkilökunnan tilaa. Penkkiämme vastapäätä on ainakin silminnähden tyhjä vanha penkki.

Liekö joku edesmennyt asiakasrouva istahtanut kuuntelemaan jutusteluamme? Tiedäpä häntä.

Sisarukset jatkavat isän elämäntyötä

Koska hautausmaa on pyhää maata, pubissa noudatetaan tiettyjä pelisääntöjä. Televisiota ei ole. Musiikin soittaminen on kielletty, samoin laulaminen, soittaminen ja kortinpeluu.

”Tulin kotiin halloween-yönä ja tapasin pubissa pari rouvaa, jotka lätkivät korttia. Huomautin heille siitä, että sorry, ette voi pelata täällä. Rouvat sanoivat etteivät he pelaa. Nauroin, että he siis ennustavat. He suuttuivat, että en ole riittävän avomielinen sille, että he yrittivät spiritismiä,” Ciaran kertoo.

Asiakkaana pubissa on käynyt muun muassa suomalainen hautausurakoitsija, joka tuli käymään juuri siksi, että hautausmaalla sijaitseva anniskeluravintola oli hänelle täysin käsittämätön ajatus.

”Täällä oli ranskalainen rugbyjoukkue, joka alkoi laulaa. Pyysin heitä lopettamaan. Kerroin että hautausmaan vieressä laulaminen tietää hirveän huonoa onnea, ja heillä on huomenna peli Irlantia vastaan. Kaikki lopettivat. Ranskalaiset, italialaiset me irlantilaiset olemme ehkä hieman taikauskoisia,” Ciaran jatkaa.

Vaikka Ciaran ja Anne vakuuttavat uskovansa, että pubissa tapahtuu selittämättömiä asioita, mukana on myös leikinlaskua ja perheen perinteiden kunnioitusta.

”Kyllä tällä asialla voi leikkiäkin. Kun ihmiset tulevat tänne ensimmäistä kertaa, he aistivat värit, tuoksut ja tunnelman. Siihen vain lähtee mukaan,” Ciaran kertoo.

Perheyritys on pitänyt pubia seitsemän sukupolven ajan. Kahdeksas sukupolvi kasvaa Annen tyttären vatsassa.

”Tämä on perheyritys, jonka eteen me kaikki teemme töitä, ja täydestä sydämestämme. Juuri ennen kuin isäni kuoli, lupasin hänelle, että me sisarukset jatkamme pubin pitämistä sinun jälkeesi. Tämä oli isän elämäntyö, ja lupasin hänelle jatkavani sitä. Pyydän Jumalalta, että joku lapsistani lupaa minulle aikanaan saman,” Anne kertoo.

Näin löydät perille

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s