Kohtuullisen mielipuolinen zombiartikkeli kannusti tarttumaan lusikkaan ja luomaan elämäni ensimmäisen Creatavist-kuvaesseen.
Puolisoni on Kalifornian vuoden aikana spämmännyt Berkeleyn yliopiston kursseilta sähköpostiini yhtä sun toista uutta ja mahtavaa verkkojournalistista viritystä, mutta mikään ei ole vetänyt yhtä hiljaiseksi kuin Epic Magazinen kirjaimellisesti päättömän hieno juttu Into the Zombie Underworld.
Kauhuelokuvamaista tarinaa en lähde enempiä spoilaamaan tai todenperäisyyttä arvioimaan, mutta toteutuksen visuaalinen ilotulitus on jotain toisesta maailmasta, nörttien mielikuvituksen ja haudan takaa. Mustalle painettua suttuista negatiivitekstiä, kuvien ja elementtien liu’uttamista toistensa yli tavalla, joka ei heikennä luettavuutta pätkääkään. Tuuheat niskakarvani nousevat vieläkin pystyyn, eivätkä ne valehtele koskaan.
Zombit on toteutettu Creatavistilla, pidemmän formaatin narratiiviseen verkkojournalismiin erikoistuneen Atavistin softalla ja palvelulla, josta tuli vapaata riistaa viime vuonna. Tai ei ihan täysin vapaata, vaan freemiumia, eli vähän ilmaiseksi, ja lisäosat maksusta.
Ensimmäinen tutustuminen tuohon luovuuden lähteeseen tapahtui lievän epäilyksen vallassa (lähinnä oman osaamiseni suhteen), mutta yllätti myönteisesti. Creatavist on totta mooses nörttien luomus toisia nörttejä (ei meikäläistä) varten. Epäselvästi ohjeistettu betaversio, kepeästi buginen ja täynnä pieniä yksityiskohtia, jotka kaipaisivat fiksausta. Suurimpana miinuksena koko näytön levyisen kuvatekstillisen vaakakuvan asettelu, joka rajaa kuvan automaattisesti mielivaltaisiin mittasuhteisiin.
Koeponnistin Creatavistin loppusyksystä kuvaamillani ryhävalas- ja merileijonakuvilla Montereyn lahdelta. Kun viimein sain tungettua mielestäni sopivan kuva setin käyttäjätilini ensimmäiseen tarinaan, aloin aavistaa, että jotain parempaa voisi olla luvassa.
Zombien kylmännihkeää virtuositeettia en päässyt lähellekään, mutta synapseissa on alkanut kyteä ajatus addiktiivisuudesta, joka tällaisen avoimen mahdollisuuden myötä voi lähteä kehittymään huolestuttaviin suuntiin. Valmis pohja Bauhaus sallii vapaasti ylös ja alas toistensa lomitse liukuvat palikat, videot sekä vasemmalta oikealle rullattavat slideshowt saman dokumentin osina.
Kaikki tämä on tarjolla ilmaiseksi. Ja kun alat tykkäämään, tulee ystävällinen muistutus, että pientä maksua vastaan olisi tarjolla laadukkaampiakin vaihtoehtoja. Pelien ja palveluiden maailmasta tuttu malli on itse asiassa ihan pirun hyvä juttu. Ei sikaa säkissä. Ei ostopakkoa.
Eikä Creatavist ole suinkaan ainoa lajissaan. Samaa maata on Parade, vielä testaamaton hyvänpäivän tuttavuus, joka on käyttäjiensä mukaan yhden karvan verran simppelimpi kuin Creatavist. Astetta privaatimman vaihtoehdon tarjoaa Shorthand, jonka betaversion käyttäjäksi organisaatiot voivat päästä hakemalla.
Lupaavaa, jopa mahtipontista. Vaikka oma neitsytlentoni Creatavistin ohueen yläpilveen tapahtui vaatimattomasti luontokappaleiden siivellä, tai evällä, kunnianhimoisemmat edelläkävijät ovat onnistuneet herättelemään kuolleita henkiin. Enkä puhu nyt pelkästään zombeista. Elämänmyönteisempääkin legendaa on Creatavistilla veistetty uuteen uskoon, kuten New York Daily Newsin 50-vuotisjuttu Beatlesin Amerikan valloituksesta.
15. Toukokuuta 2014
Ruutuvihko on kuva– ja portfolio-painotteisen blogini päiväkirja. Inspiroidun mielenkiintoisista paikoista, ihmisistä ja ilmiöistä. Vietän välivuotta ja työstän kirjaprojektiani Kalifornian Berkeleyssä kesäkuun 2014 puoliväliin asti, jonka jälkeen palaan kotikaupunkiini Helsinkiin.
Miikka Järvinen 